BRASILIANTERRIERI
ROTUMÄÄRITELMÄ

BRASILIANTERRIERI
(TERRIER BRASILEIRO) 341
Alkuperämaa: Brasilia
(Hyväksytty: FCI 20.1.1998, käännös SKL-FKK 2.12.1998)


KÄYTTÖTARKOITUS:
Pienriistan metsästykseen käytettävä koira, vahti- ja seurakoira.

LYHYT HISTORIAOSUUS:

Brasilianterrierin esi-isät eivät ole kotoisin Brasiliasta. Viime vuosisadalla ja tämän vuosisadan alussa useat nuoret brasilialaiset opiskelivat eurooppalaisissa yliopistoissa, etenkin Ranskassa ja Englannissa. Usein nämä nuoret avioituivat ulkomailla ja kotiin palatessaan heidän vaimonsa toivat mukanaan pieniä terrierityyppisiä koiria. Nuoret perheineen palasivat maatiloille, joilta he olivat lähteneet. Pieni koira sopeutui maatilan elämään ja risteytyi paikallisten koirien kanssa. Näin muotoutui uuden tyyppinen koira, jonka ulkomuoto vakiintui muutaman sukupolven aikana.
Kun suuret kaupungit kehittyivät, niiden komeat kaupunkikeskukset houkuttelivat maanviljelijöitä perheineen ja työntekijöineen. Siten pieni koira joutui kokemaan toisenkin ympäristönmuutoksen.

YLEISVAIKUTELMA:

Keskikokoinen, solakka ja tasapainoinen koira, jolla on kiinteä, mutta ei iian raskas rakenne. Neliömäisessä rungossa on kauniisti kaartuvat linjat, jotka erottavat sen suoralinjaisesta sileäkarvaisesta kettuterrieristä.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE:

Väsymätön, tarkkaavainen, toimelias ja innokas; ystävällinen ja hyväntahtoinen tuttuja kohtaan.

PÄÄ:

Ylhäältä katsottuna kolmion muotoinen, tyvestään leveä; korvat ovat kaukana toisistaan; pää kapenee huomattavasti silmistä lähtien kohti kirsua. Sivulta katsottuna pään ylälinja nousee hieman kirsusta kohti otsapengertä, on jyrkkä silmien välissä ja kaartuu hieman kohti niskakyhmyä.

KALLO-OSA:

Kaareva; otsa on kohtalaisen litteä. Ylhäältä katsottuna kallon sivut kaartuvat silmiä kohti. Etäisyys silmän ulkokulmasta korvan kiinnityskohtaan on sama kuin silmien ulkokulman väli. Otsauurre on hyvin kehittynyt.

OTSAPENGER:

Korostunut.

KIRSU:

Kohtalaisen kehittynyt ja väriltään tumma. Sieraimet ovat avarat.

KUONO-OSA:

Ylhäältä katsottuna silmien ulkokulmasta kirsun kärkeen tasakylkisen kolmion muotoinen. Kuono on voimakas ja silmien alta hyvin meislautunut, hieman laskeva kuonon tyvi korostaa otsapengertä.

HUULET:

Kuivat ja tiiviit, ylähuuli on juuri ja juuri alahuulen päällä peittäen hampaat. Suu sulkeutuu täydellisesti.

HAMPAAT / PURENTA:

42 hammasta, jotka ovat oikein sijoittuneet ja hyvin kehittyneet. Leikkaava purenta.

POSKET:

Kuivat ja hyvin kehittyneet.

SILMÄT:

Sijoittuneet niskakyhmyn ja kirsun puoliväliin, kaukana toisistaan, silmien ulkokulman välinen etäisyys on sama kuin etäisyys silmän ulkokulmasta kirsun kärkeen. Silmät katsovat suoraan eteenpäin, ne ovat kohtuullisen ulkonevat ja kooltaan suuret. Kulmakaaret ovat hieman korostuneet. Silmät ovat pyöreähköt, avoimet ja eloisat; ilme on innokas. Sinisillä koirilla silmät ovat siniharmaat, ruskeilla ruskeat, vihreät tai siniset.

KORVAT:

Kiinnittyneet kallon sivuille silmien kohdalle ja kauas toisistaan korostaen kallon leveyttä. Korvat ovat kolmionmuotoiset, teräväkärkiset ja asennoltaan puolipystyt, korvan kärki on taittunut kohti silmän ulkokulmaa. Korvia ei typistetä.

KAULA:

Kohtuullisen pitkä ja tasapainoinen suhteessa päähän. Kaula liittyy sulavasti päähän ja runkoon. Se on puhdaslinjainen, kuiva ja ylälinjaltaan hieman kaareva.

RUNKO:

Tasapainoinen ja neliömäinen, ei liian raskas. Ääriviivat ovat kauniin kaarevat.

YLÄLINJA:

Kiinteä ja suora, laskee hieman säästä kohti lantiota.

SÄKÄ:

Selvästi erottuva ja liittyy sulavasti eturaajoihin.

SELKÄ:

Suhteellisen lyhyt ja lihaksikas.

LANNE:

Lyhyt ja kiinteä, liittyy sulavasti lantioon.

LANTIO:

Hieman viisto, hyvin kehittynyt ja lihaksikas; hännän kiinnitys on matala.

RINTAKEHÄ:

Eturinta ei ole kovin korostunut, se on kohtuullisen leveä, jotta eturaajat liikkuvat vapaasti. Rintakehä on pitkä ja syvä, ulottuu kyynärpäiden tasolle. Rintalasta on pitkä, vaakatasossa ja kohtuullisen kaareva. Kylkiluut ovat kaarevat.

ALALINJA JA VATSA:

Vatsalinja on hieman kaareva ja kohoaa takaosaa kohti, mutta ei yhtä voimakkaasti kuin whippetillä.

HÄNTÄ:

Matalalle kiinnittynyt ja lyhyt, typistetty toisen ja kolmannen nikaman välistä. (Huom. Suomessa typistyskielto.) Typistämätön häntä on lyhyt, ei kintereisiin asti ulottuva, matalalle kiinnittynyt, vahva ja asennoltaan yläviisto, ei kierry selän päälle.

RAAJAT
ETURAAJAT
YLEISVAIKUTELMA:

Eturaajat ovat edestä katsottuna suorat, melko kaukana toisistaan ja yhdensuuntaiset takaraajojen kanssa, jotka myös ovat suorat, mutta kauempana toisistaan.

LAVAT:

Pitkät ja viistoudeltaan 110 - 120° .

OLKAVARRET:

Suunnilleen lapojen mittaiset.

KYYNÄRPÄÄT:

Tiiviisti rungon myötäiset, samalla korkeudella kuin rintakehän alalinja.

KYYNÄRVARRET:

Suorat, hoikat ja kuivat.

RANTEET:

Avoin kulmaus.

VÄLIKÄMMENET:

Suorat ja hoikat.

KÄPÄLÄT:

Tiiviit, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset, jäniksenkäpälän muotoiset, kaksi keskimmäistä varvasta ovat toisia pitemmät.

TAKARAAJAT
YLEISVAIKUTELMA:

Takaraajat ovat voimakaslihaksiset ja kaikilta osin sopusuhtaiset; reidet ja sääret ovat hyvin kehittyneet.

REIDET:

Hyvin kehittyneet ja lihaksikkaat.

POLVET:

Kulmaus on tylppä.

SÄÄRET:

Suhteessa reiden pituuteen ja leveyteen.

KINTEREET:

Korkeat, kinnerkulma on tylppä.

VÄLIJALAT:

Suorat.

KÄPÄLÄT:

Tiiviit ja etukäpäliä pitemmät.

LIIKKEET:

Tyylikkäät, vapaat, lyhyet ja nopeat.

NAHKA:

Rungonmyötäinen ja kuiva, ei löysä.

KARVAPEITE
KARVA:

Lyhyttä, sileää ja ohutta, ei kuitenkaan pehmeää; pinnanmyötäistä ja rotan karvan tyyppistä. Iho ei näy karvapeitteen läpi. Karva on ohuempaa päässä, korvissa, kaulan alapuolella, eturaajojen sisä- ja alaosassa sekä reisien takapuolella.

VÄRI:

Vallitseva pohjaväri on valkoinen, jossa on mustia, ruskeita tai sinisiä värialueita. Seuraavat tyypilliset ja rodunomaiset värimerkit tulee aina esiintyä: punaruskeat merkit silmien yläpuolella, kuonon kummallakin sivulla ja korvan reunoissa ja sisäpuolella. Näitä punaruskeita merkkejä voi olla muuallakin rungossa valkoisen ja värialueiden välissä. Päässä ja korvissa tulee aina olla mustaa, ruskeaa tai sinistä; päässä voi olla valkoinen "pläsi" tai valkoiset merkit mieluiten otsauurteessa ja kuonon sivuilla, niin tasapainoisesti sijoittuneina kuin mahdollista.

KOKO JA PAINO
SÄKÄKORKEUS:

Urokset 35 - 40 cm, nartut 33 - 38 cm.
PAINO:
Korkeintaan 10 kg.


VIRHEET:
Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksisuhteutettuna virheen vakavuuteen.
- rakennevirheet
- käyrät raajat
- pitkä tai epätyypillinen karvapeite
- puutteet tyypillisessä rodunomaisessa värityksessä
- täysin pystyt korvat
- liian voimakaslihaksiset tai liian löysät lavat.


HYLKÄÄVÄT VIRHEET:
- vihaisuus tai arkuus
- muunlainen kuin hieman viisto lantio
- ylä- tai alapurenta
- tasapainoisuuden puute, epätyypillinen rakenne.

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin

 


© MARKO NURMINEN KENNEL HIGIENOPOLIS 2001-2005